keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Muovimetsässä



 Olen syyslomalla, joten matkasimme Helmin kanssa Helsinkiin sitä viettämään.



Kainalokarvaherutus.



Käväisin yhden jos toisenkin kerran pyörähtämässä Metsä toiseen -nimisessä paikassa. Se on Aleksanterinkadulla sijaitseva Henna Tanskasen ja Hannah Gullichsenin taideprojekti, jossa on kauppojen ylijäämämuoveista ja yksityisten ihmisten elektroniikkajätteistä rakennettu metsämäinen vapaa tila. Tarjolla on ilmaisia ylijäämä leipomotuotteita, teetä ja kahvia.





maanantai 19. lokakuuta 2015

Metsässä


mä kysyin kuinka kauan täytyy oottaa, että





näet ne värit, jotka ovat ympärillä


Olen kuunnellut uudelleen ja uudelleen näitä Laura Moision sanoja. Olen aistinut metsien tuoksua ja rauhaa ja iloinnut siitä. Etsin täydellistä mielikuvaa, kodista järven rannassa.




keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Early Halloween Party


We're all mad here.


Pidimme kämppikseni kanssa etukäteen Halloweenjuhlat taloyhtiömme kerhohuoneessa. Rekvisiittana oli paljon viime vuoden juhliini askartelemiani juttuja. Viime juhlien postauksiin pääset tästä ja tästä. Pukeuduin tärähtäneeksi Ihmemaan Liisaksi. Halloween on aina niin hauska ja inspiroiva!





sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Haluan näyttää sulle hetken jolloin pilvet hajoaa












Vapaapäivä keskellä viikkoa ja pyöräretki halki aurinkoisen pakkasaamun teki mut tällä viikolla älyttömän onnelliseksi. Nämä aamut ovat niin upeita. Olen kuorinut esiin lisää kerroksia maailmasta.

 Olen myös oppinut nauttimaan kaikesta enemmän. Olen oppinut nauttimaan hiljaisuudesta. Mua pelottaa miten sokeina jotkut ihmiset kulkevat tämän maailman läpi, ikinä näkemättä sen kauneutta. Olemme niin tottuneita siihen että viihdettä on aina tarjolla, joten kyllästymme ja tylsistymme helposti. Jokainen voi kuitenkin opetella jättämään älypuhelimen välillä kotiin ja pysähtymään. Luonto voi täyttää meidät niin suurella ilolla, rauhalla, kauneudella ja rakkaudella, ettei muuta enää kaipaakaan.



sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Ja oon niin kiitollinen

Kuvista kiitos Saralle.


En muista milloin mulla ois viimeksi mennyt yhtäjaksoisesti näin hyvin. Välillä on melankolisia hetkiä, mutta niissäkin on oma kaunis tunnelmansa. En löydä tästä hetkestä oikein mitään valitettavaa. Toki voisin löytää, jos tahtoisin. Mutta päätän olla tekemättä niin. Vaikka julkinen liikenne on Hämeenlinnassa huono ja kallis ja täten olen polkenut kouluun pyörällä rankkasateessa, kumisaappaat ja sadevaatteet pelastaa. Vaikka täällä asuessa näen poikaystävääni ja vanhoja ystäviäni harvemmin, olen onnekas että mulla on ylipäätään niin ihania ihmisiä elämässäni. Olen tutustunut myös moniin uusiin ihaniin ihmisiin. Vaikka kohta saapuva talvi ja pimeys on vievä energiaani, on kirkasvalolamput ja uuden paikan inspiraatio. Voisin valittaa opintotukien leikkauksista (vaikka niistä ehkä saakin ja pitääkin vähän valittaa), mutta olen onnekkaampi kuin suuri osa ihmisistä että mulla on mahdollisuus näin hyvään koulutukseen, vieläpä ilmaiseksi.



 Fiilistelen syksyä ihan hulluna. Kaulahuivit, murretut värit, kirkkaan väriset kumisaappaat ja putoilevat lehdet tuovat ilon sydämeeni.




Kai sitä on myös tulossa aikuiseksi, kun ei jaksa enää välittää niin paljoa ulkonäöstään vaan suosiolla vetää toppahousut ja kumisaappaat jalkaan sateessa kouluun pyöräillessään ja valitsee mukavuuden tyylin edelle. Tosin nuo keltaiset kumisaappaat ovat kyllä mielestäni tosi tyylikkäät ja mulla on myös hieno pupukuvioinen läpinäkyvä sadetakki.




Mua viehättää suuresti V niinkuin verikosto -elokuvasta mieleeni jäänyt lausahdus God is in the rain. Minulle se merkitsee sitä että Äiti Maa koskettaa meitä sateessa. Minua ei yleensä harmita kastua, koska tiedän että ikävöisin sitä jos täällä ei yhtäkkiä koskaan enää sataisikaan. Sateella on rauhoittava vaikutus.


Vielä olen harvinaisen täynnä energiaa ja motivaatiota kaikkea kohtaan. Herään tuntikausia aiemmin kuin viime vuoden päivät olin tottunut ja päivät sujuu hyvin kun ne on jaksanut aloittaa reippaasti. Kiitos Universumi kaikesta, tätä olen odottanut tietämättäni kauan. Tää kouluun hakeminen ja muutto oli niin hyvä valinta. Vaikka vaatetusala on työllistymisen kannalta hankala, en voisi kuvitella tekeväni mitään sellaista järkevääkään epäkiinnostavaa, vaikka siitä varmemmin saisikin rahaa. Toki töitä on hyvä olla, mutta jos vain saan päättää, teen jotain mielekästä työtä jossa sydämeni on mukana. Uskon että jälkikäteen meitä ei jää kaduttamaan jossakin epäonnistuminen, vaan se ettei edes yrittänyt tavoitella unelmiaan. Ei auta kuin yrittää ja jos en onnistukaan, vie elämäni polku minut muualle. Maailma pitää meistä huolen. Kaikista kokemuksista ja opiskelusta on aina kuitenkin hyötyä, jos opiskelee itseään kiinnostavaa alaa. Olen oppinut olemaan stressaamatta tulevaa ja se tuntuu siunaukselta. Keskityn sen sijaan nauttimaan täysin sydämin koulusta ja uudistuneesta elämästäni.