keskiviikko 1. elokuuta 2018

Miten ostaa vaatteita eettisesti?

Parissa edellisessä postauksessani olen puhunut  omasta suhteestani vaatteisiin. Vaateteollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuuden aloista ja monet yritykset, kuten H&M, Zara, Mango, Forever21, Zaful, Boohoo, SheInside sekä vastaavat teettävät tuotteensa tehtaissa, joissa työntekijät kärsivät vaarallisista työolosuhteista ja saavat osakseen epäinhimillistä kohtelua ja palkkaa.



Miten siis tehdä eettisiä valintoja?

Olen kasannut alle muutaman vinkin.




1. Kieltäydy

Opettele olemaan ostamatta vain ostamisen ilosta. Moni on koukussa ostamiseen ja sen aiheuttamaan hetkelliseen hyvän olon tunteeseen. Myönnän syyllistyneeni tähän itsekin. Parin käyttökerran jälkeen sama hetken mielijohteesta ostettu tuote ei välttämättä enää kuitenkaan tuokaan tyytyväisyyttä, vaan pikemminkin epätyytyväisyyttä. Monelle tuttu ongelma on pursuileva vaatekaappi, josta ei kuitenkaan löydä päälle pantavaa.

Hyvän mielen vaatekaapista löytyy helposti ajattomat ja aina yhtä tyydyttävät vaatteet, ja se ei ole täynnä ylimääräistä.

Älä siis osta mitään, jota et tule käyttämään paljon ja vielä monen vuoden päästä. Osta tarpeeseen, eikä haluun. Opi tuntemaan itsesi, mielijohteesi ja oikea pysyvämpi tyylisi. Älä osta vaatekappaleita, jos sinulla löytyy kaapista jo vastaava. Järjestele vaatekaappisi niin, että tiedät mitä kaikkea sieltä löytyy.

Odota aina vähintään muutama päivä, ennen lopullisen ostopäätöksen tekemistä.

Tänä aikana saatatkin jo muuttaa mielesi.

Kun ostamme vähemmän, meillä on myös helpommin varaa panostaa laadukkaisiin ostoksiin.

2. Osta käytettyä

Maailma on jo pullollaan vanhoja tuotteita. Osta siis aina kun mahdollista käytettyä. Kirpputoreilla kiertäminen saattaa vaatia pitkäjänteisyyttä, mutta se on sitä palkitsevampaa kun löytää haluamansa eettisellä ja kestävällä tavalla.

Netistä löytyy myös kirpputoreja, vintage-liikkeitä ja lukuisia applikaatioita, joiden avulla ihmiset myyvät vaatteitaan. Facebookin kirppiksiä selatessani olen huomannut miten paljon ihmiset myyvät tuotteita, joita eivät ole kertaakaan käyttäneet. Tämä kertoo siitä, miten liian helppoa on nykyään ostaa törkyhalpoja kertakäyttövaatteita. Esimerkiksi Depop on palvelu, josta olen löytänyt tällä hetkelläkin kaupoissa olevia tuotteita.

Käytettynä ostaessa et tue epäeettisiä firmoja.

3. Tue eettistä tuotantoa

Ota selvää missä brändit tuottavat vaatteensa, ja millaisia materiaaleja ne käyttävät. Esimerkiksi hamppu ja kiertokuidut ovat ekologisimpia materiaaleja. Puuvillaa halutessasi valitse luomupuuvilla.

Jos firma ei suoraan ilmoita olevansa eettinen, se todennäköisesti ei ole. Voit lähettää firmoille sähköpostia ja kysyä lisää informaatiota. Valitse firma, joka haluaa olla läpinäkyvä tuotantotavoistaan ja ilmoittaa selkeästi millaisia arvoja tämä kannattaa.

Vastuu eettisyydestä on tietysti yrityksillä, mutta meidän tulee kulutusvalinnoillamme myös vaatia reilua palkkaa työntekijöille ja osoittaa, että tuemme ympäristöystävällisiä valintoja.

Monet firmat, kuten H&M harrastavat viherpesua. Heille voi palauttaa tuotteita, joitten materiaaleista kuitenkin vain murto-osa oikeasti päätyy uusiokäyttöön. Valtavat määrät pikamuotibrändien tuotteista joutuu kaatopaikalle.

Myöskin kyseiset firmat myyvät T-paitoja feministisillä sloganeilla, ja todellisuudessa riistävät naisia, jotka ompelevat tuotteet.

Kyseenalaista siis aina yritysten motiivit ja anna pennosesi mielummin niille, jotka ne ansaitsevat.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Oman tyylin tunnistaminen on ympäristöteko


Hei! Olen Oona ja ikuinen itseni etsijä. Halusin tänään kertoa siitä, miten olen oppinut tunnistamaan oman tyylini ja vähentänyt siten virheostoksia.

Pienestä saakka olen ollut kokeellinen pukeutuja. Ala-asteella päätin alkaa pukeutua pelkkään pinkkiin, sitten lisäsin valikoimaani muita neonvärejä. Yläasteella kiinnitin hakaneuloilla takinpieleeni laminoituja valaiden suojelusta kertovia tarroja ja takutin hiukseni, sekä värjäsin ne ensin vihreiksi, sitten sinisiksi, pinkeiksi ja niin edelleen.

Vaikka tyylini on vaihdellut rajusti, olen yleensä aina tuntenut sen edustavan minua. En ole halunnut laittaa itseäni mihinkään lokeroon ja rajoittaa kokeilujani. Punkkari, japaniernu ja hippi ovat nimikkeitä joilla muut ihmiset yrittivät minua eri yläasteaikojen vaiheissani kutsua. Hippi lienee ainoa jonka olen itsekin tähän päivään asti omaksunut, sillä se kuvaa arvomaailmani, eikä ulkokuortani. Nyt vanhemmalla iällä tyylini on vakiintunut, vaikkakin leikkisä asenne sitä kohtaan säilynyt.

Tämän jutun kuvat on ihastuttavasti kuvannut taidokas Maria Pöllä


Jo teininä ostelin paljon kirpputoreilta. Tuli aika jolloin erosin ensimmäisestä poikaystävästäni parikymppisenä ja halusin rakentaa itseni uudelleen. Entiset hippityyliset vaatteet alkoivat kyllästyttää. Löysin nettishoppailun maailman ja siitä alkoi muutaman vuoden synkkä kausi, jolloin ostelin epäeettisiltä firmoilta. Aluksi en osannut kyseenalaistaa sitä, sillä sitähän muutkin tekevät.

Nyt olen valveutunut sen verran, etten tahdo enää tukea pikamuotia. Huomaan nyt myös miten paljon haalin itselleni vaatteita, jotka eivät itseasiassa tuntuneet tarkemmin ajateltuina minulta. Olen tuhlannut hirveät määrät rahaa ja ympäristöä huonoilla vaatevalinnoilla.

Joskus asioita täytyy kokeilla, tunnistaakseen ettei se ollutkaan oma juttu. Ostoksia tehdessä seuraukset ympäristölle on kuitenkin otettava huomioon.


 jos hankin muodikkaita vaatteita hetken hurmiossa ja huomaan jälkikäteen etteivät ne ole oma juttu, ketä silloin ilmaisen?

Pikamuodin ongelma on, että entisten neljän sesongin sijaan meillä on nykyisin joka viikko uusi sesonki ja liikkeissä uusia tuotteita. Meille markkinoidaan ajatusta, että jatkuvasti on saatava uusia vaatteita. Muutama viikko sitten hankitut ostokset eivät enää tyydytä, ja vaatteisiin suhtaudutaan kertakäyttöisinä.

Kun jokin on muodikasta ja sitä näkee joka puolella, on helppo joutua imaistuksi mukaan hetkelliseen hypetykseen. Jokin saattaa näyttää todella hyvältä muitten ihmisten päällä, mutta viimeistään muotivillityksen mennessä ohi, se ei itsellä tunnukaan enää omalta. Sitten täytyykin taas hankkia jotakin uutta.

Monet meistä rakentavat identiteettiään vahvasti ulkokuoren varaan. Minullekin tyyli on ollut aina tärkeää, ja koen että ilmaisen sillä itseäni. Mutta jos hankin muodikkaita vaatteita hetken hurmiossa ja huomaan jälkikäteen etteivät ne ole oma juttu, ketä silloin ilmaisen?



Siispä, olen opetellut näkemään muodikkaitten asioitten ja omien hetkellisten halujeni läpi. Voin nauttia siitä miltä vaate näyttää jonkun toisen päällä, haluamatta silti hankkia sitä itselleni.

Tiedän nyt millaiset mallit näyttävät päälläni mielestäni kivoilta ja millaisia värejä ja kuoseja tykkään käyttää. Olen huomannut, että on eri asia mitä värejä ja kuvioita tykkää nähdä ympärillään, ja mihin pukeutua.

Virheostoksista olen oppinut valitsemaan laadukkaita materiaaleja. Useasti netistä tilatessani kävi niin, että kuvassa ihanan näköinen tekokuituinen tuote tuntuikin kädessä halvalta ja epämukavalta. Monesti myös hameen helmat ovat olleet käytännössä liian lyhyitä. Arvostan vaatteessa käyttömukavuutta. Voin inspiroitua huonolaatuisen vaatteen tyylistä, ja metsästää siitä paremman version ajan kanssa.

Haluan nyt hankkia vain vaatteita jotka kestävät laadultaan ja tyyliltään aikaa. Maailmamme hukkuu tavaraan, joten on tärkeää vältellä ostamasta mitään, jota ei tulekaan käyttäneeksi kuin kerran tai pari.

Itseäni koskettaa käytetyn vaatteen historia. Olen eri toten tykästynyt vintage-vaatteisiin. Ne on tehty kestämään. On hyvä ymmärtää millainen vaiva vaatteen tekemiseen on nähty, ja kunnioittaa sitä.

Vaatteen täytyy tuntua sielussa hyvältä

Tunnistan nykyään oman tyylisen juttuni siitä, että se koskettaa syvältä. Moni muodikas asia voi herättää minussakin "vau, onpa siisti!" -reaktion, mutta se on vain ohimenevä hetkellinen pintaraapaisu. Osaan nyt olla tarttumatta siihen ja miettiä, millaisia vaatteita oikeasti haluan käyttää vielä parin vuoden päästäkin. Vaatteen täytyy tuntua sielussa hyvältä, ja tuote joka on tehty ihmisoikeuksia rikkoen ja ympäristöämme kunnioittamatta rahankiilto silmissä, ei vain sitä tee.

Omaa tyyliä miettiessä on hyvä pohtia: pukeutuisitko tähän jos kukaan muu ei olisi näkemässä? Tuoko vaatekappale iloa sinulle, vaikka et pääsisi esittelemään sitä muille? Onko se sinua itseäsi varten?

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Onko muodilla merkitystä?




Pukeutuminen on aina ollut minulle tärkeä tapa ilmaista itseäni. Ujona ihmisenä itseni stailaaminen antoi minulle uudenlaisen äänen varhaisteininä, jolloin päätin luoda itsestäni jotain uutta ja erilaista vaatteiden avulla. Ehkä se oli jonkinlainen reaktio koulukiusaamiseen, vaikka toisaalta olen myös luonnostani aina ollut kiinnostunut kaikenlaisesta visuaalisesta. Päädyin lopulta myös opiskelemaan kuvataidelukion jälkeen ensin vaateompelijaksi ja sitten muotoilijaksi.

Viime vuosina olen herännyt muotimaailman epäeettisyyteen ja tutustunut minimalismiin ja henkisyyteen. Aloin hetkeksi kyseenalaistaa rakasta harrastustani ja opiskelemaani vaatealaa. Maailma tuhoutuu ympärillämme ja kulttuuri ja tyyli ovat oikeastaan vain illuusio. Mitä merkitystä niillä siis on? Jouduin etsimään vastauksia asioille, joita en ennen ollut osannut kyseenalaistaa.

Kulttuurimme on alkanut pyöriä liikaa ulkoisten asioiden ja tavaroiden ympärillä. Itsekin olen ollut joskus kuluttamisen lumoissa ja hakenut tavaroista ja vaatteista jotain, mitä minun olisi pitänyt etsiä itsestäni. Ulkoisten halujen täyttäminen ei lopulta itsessään tuo onnea.

Silti on fakta, että ulkoiset asiat vaikuttavat viihtyvyyteemme. Ympäristöllä on suora yhteys myös henkiseen hyvinvointiimme. Tämän takia muotoilulla on mielestäni suuri merkitys.

Huomaan, että nyt kun olen pikkuhiljaa luopunut ylimääräisistä asioista ja järjestänyt kotini, on mielenikin selkeämpi. Elämän yksinkertaistaminen lisää hyvinvointia valtavasti. Myös jäljelle jäävistä tarkoin valituista esineistä tulee tällöin merkityksellisempiä ja niistä on aikaa ja tilaa nauttia.

Jutun kuvat ovat ensimmäisestä muotinäytöksestäni vuodelta 2017. Vaatteet ovat minun suunnittelemiani ja valmistamiani ja malleihin heijastettu videokuva on Martin Jägerin käsialaa.


Minun puolestani miehet voisivat pukeutua hameisiin ja naiset kulkea ilman paitaa. Pukeutumissäännöt ovat keksittyjä ja niitä on hyvä osata kyseenalaistaa. Minusta on hienoa nähdä erilaisia ihmisiä ja tyylejä. Pukeutumisessa tulisi olla täysi vapaus, kuitenkin vastuuta unohtamatta. Omaa tyyliä ei voi rakentaa ympäristön ja toisten ihmisten kustannuksella.

Pikamuoti on yksi suurimpia ilmastonmuutoksen aiheuttajia ja ympäristön tuhoajia, ja rikkoo usein ihmisoikeuksia. Markkinoille tuputetaan jatkuvasti uusia tuotteita, ja vaatteita joutuu kaatopaikalle valtavia määriä. Puuvillapelloilla työskentelevät ihmiset sairastuvat viljelyssä käytettyjen myrkyllisten kemikaalien vuoksi ja ompelijat tekevät töitä vaarallisissa oloissa naurettavan pienellä palkalla. Suuret yritykset rikastuvat riistäen työntekijöitään.

Meidän tulisi ostaa paljon vähemmän, ja vaalia vanhaa. Huonolaatuisten rättivaatteiden kierrätys ei riitä, vaan uusia vaatteita tulisi tuottaa vähemmän ja panostaa vaatteiden ekologisuuteen ja kestävään laatuun. Tavaroitten elinikä tulisi olla mahdollisimman pitkä. Pikamuodin käsite ja jatkuvasti vaihtuvat sesongit on aika haudata ja ihmisten löytää oma pysyvämpi tyylinsä.



Tavarat ja vaatteet voivat tuoda mielihyvää, itsevarmuutta ja helpottaa monella tapaa elämää. Niillä voi ilmaista omaa luovuuttaan. Kunhan ei nosta tavaroita muitten tärkeämpien asioitten yläpuolelle, niistä on mielestäni oikeus nauttia. Muodin ei tarvitse olla pinnallista, ja sitä voidaan tehdä myös eettisellä ja ekologisella tavalla. Suunnittelu ja käsityö ovat taidetta, joka voi herättää tunteita ja ajatuksia. Tärkeätä olisi löytää kunnioitus tavaroita ja niiden tekijöitä kohtaan.

Minusta on merkityksellistä luoda itse käsilläni asioita. Toisena opiskeluvuotenani Hämeen ammattikorkeakoulussa toteutin ystäväni, elokuvataiteilija, Martin Jägerin kanssa muotiperformanssin nimeltä Pinnalla. Helsingin Kalliossa Kolo-kahvilassa järjestetyssä esityksessä Martinin luomaa liikkuvaa kuvaa heijastettiin projektorilla malleihin, joilla oli päällään minun tekemiäni asuja.

Työskentelen intuitiivisesti ja materiaalilähtöisesti. Käytän töissäni kierrätettyjä materiaaleja ja pyrin antamaan vanhoille asioille uudenlaisen elämän.



Olen tullut lopputulokseen, että asioilla on juuri sen verran merkitystä, kuin me itse niille annamme. Pukeutuminen on aina tullut minulta luonnostaan ja nyt olen löytänyt sille myös uudenlaista syvyyttä. Sillä on voima muuttaa olotilaani täysin. Kun kasaan ylleni voima-asun, voin tuntea helpommin yhteyttä sisäiseen voimaani. Vaatteiden avulla voi tuntea myös yhteyttä muihin samanhenkisiin ihmisiin tai omaan kulttuuriin ja perinteisiin.