maanantai 27. heinäkuuta 2015

Anna elämälles mahollisuus vielä viedä


Olen  pyöräillyt multaostoksille, siirtänyt kasveja taas isompiin Kierrätyskeskuksen ruukkuihin, skeitannut makaamaan yksin kalliolle puiden siimekseen, vienyt Helmiä mökille, jossa metsän keskellä ja järven äärellä ja järvessä sisällä ajatukset taas selkenivät ja mietin että tahtoisin asua luonnon helmassa.
 Mutta kaupunkiinkin oli kiva palata seikkailemaan läpi kesäöiden ystävien kanssa. Kuokin vahingossa Saran kanssa vääriin bileisiin, joissa kiipesimme Bert nimiseen puuhun. Oikeatkin sitten löytyivät meren rannalta. Joskus kun eksyy polulta harhaan, löytää jotain uutta.












Puussa roikkui hyviä mietelauseita. "Tee mikä on oikein, ei mikä on helppoa", tätä on tullut tässä muuttamisen edessä ja opiskeluja miettiessä kelattua niiden kannalta ja jubailtua aiheesta. Monesti sitä saattaa vain tehdä mikä on helppoa ja turvallista, mutta tekeekö se onnelliseksi? Unelmiaan ei pidä jättää tavoittelematta pelon vuoksi, tai siksi että niiden saavuttaminen tuntuu vaikealta. Haluan elämältäni enemmän, haluan seurata intohimoani, haluan elää itselleni oikealla tavalla. Välillä voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa, silloin pitää kokeilla ja tunnustella. Ikuisiksi ajoiksi ei kannata jäädä pähkäilemäänkään. Kun vain valitsee polun, se usein saattaa johdattaa meidät jonnekkin aivan muualle minne olimme ajatelleet, mutta silti niin oikeaan paikkaan. Aina eteenpäin.





Se ilta oli maaginen kun me ihasteltiin auringonlaskua Lapinlahdella, leikittiin Robin Hoodia ja tanssittiin rannalla satuvalojen ja musiikin ympäröiminä, mutta poliisi kävi kohteliaasti kolmelta lopettamassa juhlat. Ei se haitannut, nukkumaankin oli kiva mennä.

Toisena iltana me seikkailtiin Alppipuistosta (Yona ja Asa huokui siellä rakkautta) läpi Vallilan ja yön Kumpulaan ja kiivettiin aitojen yli pyörimään kosteassa nurmessa. Välillä tuntuu sanoinkuvaamattoman oikealta tehdä jotain luvatonta.


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kosmos















Kuva: Vesa Vuorela




Tämä pahvikyltti auttoi meidät löytämään peukalokyydin kotiin Närhilästä sunnuntaina. Olisin voinut jäädä vielä pidemmäksikin hetkeksi metsän keskelle tanssimaan. Univelkaa jäi ensimmäiseltä valvotulta yöltä sen verran että toisena tuli nukuttua liikaakiin sateen ropistessa teltan kattoon. Mutta omia fiiliksiä ja kroppaa pitää seurata. Täydellisen hyviä hetkiä, tyyppejä, transsitanssia, ihania soundeja ja naurua mahtui kuitenkin yhteen kesän ihanimmista viikonlopuista.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Elämä viel palkitsee

 Viime viikko oli aurinkoisten ja onnellisten kesäpäivien täyttämä. Oon niin kiitollinen kaikesta hyvästä mitä mulle tapahtuu ja ihmisistä ympärillä.


Ompelin hienon selkämerkin huppariin.


 Kulosaaressa oli naurettavan kaunista yksi ilta kun hengailtiin Reetan kanssa. Käytiin myös Reetan palstalla ja sain maistaa herkullista retiisiä suoraan maasta.

















Koristelin kolhiintunutta pyöräilykypärääni mm. lapsuuteni tarravihosta löytyneillä tarroilla. Siitä tuli melkoisen katu-uskottava Spicegirls- ja Barbietarrojen kera. Muistan miten siistejä lapsena (ja kyllä edelleenkin) oli etenkin erikoisemmat pörröiset tai hologrammitarrat. Ja miten hauskaa oli keräillä tarroja tuoksuvista purkkapaketeista.



Tämä Barbieyksilö tykkää luonnosta, mutta Barbeja valmistavalla Mattelilla on kyseenalainen historia sademetsiä tuhoavan paperiyhtiön Asia Pulp Paperin kanssa. Greenpeace sai kuitenkin kamppanjoinnillaan Mattelin lopettamaan yhteistyönsä kyseisen firman kanssa pari vuotta sitten.







 Viikonloppuna oli Elephantasy ja Alppimuisto, joissa vietin ensimmäistä kertaa tänä kesänä aikaa Alppipuistossa ja tanssin vartilta tuntuvan pari tuntia. Niiden välissä oli mökkireissu serkkujeni kanssa.