tiistai 31. heinäkuuta 2018

Oman tyylin tunnistaminen on ympäristöteko


Hei! Olen Oona ja ikuinen itseni etsijä. Halusin tänään kertoa siitä, miten olen oppinut tunnistamaan oman tyylini ja vähentänyt siten virheostoksia.

Pienestä saakka olen ollut kokeellinen pukeutuja. Ala-asteella päätin alkaa pukeutua pelkkään pinkkiin, sitten lisäsin valikoimaani muita neonvärejä. Yläasteella kiinnitin hakaneuloilla takinpieleeni laminoituja valaiden suojelusta kertovia tarroja ja takutin hiukseni, sekä värjäsin ne ensin vihreiksi, sitten sinisiksi, pinkeiksi ja niin edelleen.

Vaikka tyylini on vaihdellut rajusti, olen yleensä aina tuntenut sen edustavan minua. En ole halunnut laittaa itseäni mihinkään lokeroon ja rajoittaa kokeilujani. Nyt vanhemmalla iällä tyylini on vakiintunut, vaikkakin leikkisä asenne sitä kohtaan säilynyt.

Tämän jutun kuvat on ihastuttavasti kuvannut taidokas Maria Pöllä

Jo teininä ostelin paljon kirpputoreilta, mutta samalla ostin myös uusia vaatteita epäeettisiltä firmoilta. Pitkään en osannut kyseenalaistaa sitä, sillä sitähän muutkin tekevät.

Nyt olen valveutunut sen verran, etten tahdo enää tukea pikamuotia. Huomaan nyt myös miten olen tuhlannut hirveät määrät rahaa ja ympäristöä huonoilla vaatevalinnoilla.

Joskus asioita täytyy kokeilla, tunnistaakseen ettei se ollutkaan oma juttu. Ostoksia tehdessä seuraukset ympäristölle on kuitenkin otettava huomioon.


 jos hankin muodikkaita vaatteita hetken hurmiossa ja huomaan jälkikäteen etteivät ne ole oma juttu, ketä silloin ilmaisen?

Pikamuodin ongelma on, että entisten neljän sesongin sijaan meillä on nykyisin joka viikko uusi sesonki ja liikkeissä uusia tuotteita. Meille markkinoidaan ajatusta, että jatkuvasti on saatava uusia vaatteita. Muutama viikko sitten hankitut ostokset eivät enää tyydytä, ja vaatteisiin suhtaudutaan kertakäyttöisinä.

Kun jokin on muodikasta ja sitä näkee joka puolella, on helppo joutua imaistuksi mukaan hetkelliseen hypetykseen. Jokin saattaa näyttää todella hyvältä muitten ihmisten päällä, mutta viimeistään muotivillityksen mennessä ohi, se ei itsellä tunnukaan enää omalta. Sitten täytyykin taas hankkia jotakin uutta.

Monet meistä rakentavat identiteettiään vahvasti ulkokuoren varaan. Minullekin tyyli on ollut aina tärkeää, ja koen että ilmaisen sillä itseäni. Mutta jos hankin muodikkaita vaatteita hetken hurmiossa ja huomaan jälkikäteen etteivät ne ole oma juttu, ketä silloin ilmaisen?



Siispä, olen opetellut näkemään muodikkaitten asioitten ja omien hetkellisten halujeni läpi. Voin nauttia siitä miltä vaate näyttää jonkun toisen päällä, haluamatta silti hankkia sitä itselleni.

Tiedän nyt millaiset mallit näyttävät päälläni mielestäni kivoilta ja millaisia värejä ja kuoseja tykkään käyttää. Olen huomannut, että on eri asia mitä värejä ja kuvioita tykkää nähdä ympärillään, ja mihin pukeutua.

Virheostoksista olen oppinut valitsemaan laadukkaita materiaaleja. Useasti netistä tilatessani kävi niin, että kuvassa ihanan näköinen tekokuituinen tuote tuntuikin kädessä halvalta ja epämukavalta. Monesti myös hameen helmat ovat olleet käytännössä liian lyhyitä. Arvostan vaatteessa käyttömukavuutta. Voin inspiroitua huonolaatuisen vaatteen tyylistä, ja metsästää siitä paremman version ajan kanssa.

Haluan nyt hankkia vain vaatteita jotka kestävät laadultaan ja tyyliltään aikaa. Maailmamme hukkuu tavaraan, joten on tärkeää vältellä ostamasta mitään, jota ei tulekaan käyttäneeksi kuin kerran tai pari.

Itseäni koskettaa käytetyn vaatteen historia. Olen eri toten tykästynyt vintage-vaatteisiin. Ne on tehty kestämään. On hyvä ymmärtää millainen vaiva vaatteen tekemiseen on nähty, ja kunnioittaa sitä.

Vaatteen täytyy tuntua sielussa hyvältä

Tunnistan nykyään oman tyylisen juttuni siitä, että se koskettaa syvältä. Moni muodikas asia voi herättää minussakin "vau, onpa siisti!" -reaktion, mutta se on vain ohimenevä hetkellinen pintaraapaisu. Osaan nyt olla tarttumatta siihen ja miettiä, millaisia vaatteita oikeasti haluan käyttää vielä parin vuoden päästäkin. Vaatteen täytyy tuntua sielussa hyvältä, ja tuote joka on tehty ihmisoikeuksia rikkoen ja ympäristöämme kunnioittamatta rahankiilto silmissä, ei vain sitä tee.

Omaa tyyliä miettiessä on hyvä pohtia: pukeutuisitko tähän jos kukaan muu ei olisi näkemässä? Tuoko vaatekappale iloa sinulle, vaikka et pääsisi esittelemään sitä muille? Onko se sinua itseäsi varten?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti