sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kirjeitä Sinulle

Tuntuu hyvältä pitkästä aikaa kirjoittaa. Mitä sinulle kuuluu?

Pikkuhiljaa, hitaasti mutta varmasti asiat helpottuu, kun oppii ymmärtämään itseään ja laskemaan omia vaatimuksiaan. Kohtelemaan itseään ystävänä.

Olen luopunut viime aikoina monista asioista, ja se on tuntunut vapauttavalta. Olen ollut yhteydessä sisäiseen lapseeni ja miettinyt mistä mä oikeasti pidän ja mitä juttuja haluan elämässäni tehdä. Oon pitkään jo tuntenut muuttuvani, mutta tarrannut juuttuneisiin tapoihin. Kai se on normaalia, että se ottaa aikaa. Täytyy vain uskaltaa.

Vanheneminen ja aikuistuminen tuntuu hyvältä. Vaikka aion myös aina pitää yhteyden siihen sisäiseen lapseeni. Siihen, joka itkee kun rakas Pocahontas-kasetti juuttuu vhs-soittimeen ja hajoaa. Siihen, jolle tulee selittämättömän turvallinen olo muumitalosta ja taianomainen fiilis muistellessa ala-asteen diskoja ja josta mun herkkyys ja taiteellisuus kumpuaa. Alan rakastaa sitä puolta itsessäni.

Ja ne mun virheet ja pelot hyväksyn myös. Ne on inhimillisiä ja osa mua. Mutta voin kohdata ne ja jatkossa valita paremmin.






2 kommenttia:

  1. Miekin olen tässä lähiaikoin yrittänyt olla ymmärtäväinen itseäni kohtaan, vaikka ympäristö ei ihan koko aikaa olisikaan. Pikkuhiljaa hyvä tulee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Niimpä. Sellaiset jutut ottaa aikaa. Elämme aika vaativassa yhteiskunnassa, joka jo luo kauheasti paineita eikä ota kaikkien yksilöitten tarpeita huomioon. Mutta tarvitsee vaan löytää oma tyyli tehdä ja olla ja koittaa olla stressaamatta muitten odotuksista, eikä myöskään luoda itselleen liikaa vaatimuksia.

      Poista