sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Ei mitään häpyä

Olen saanut muutaman kerran kommenttia läheisiltäni koskien selfieitä tai vähäpukeisia kuvia. Ymmärrän täysin mistä tämä juontuu ja asiasta onkin hyvä mielestäni keskustella ja itse kyseenalaistaa omia motiivejaan julkaistessaan itsestään kuvia. Halusin nyt tuoda oman näkökantani asiasta esiin.

Minä pidän hienoista valokuvista. Oikeastaan rakastan niitä, kuten taidetta muutenkin. Tykkään ottaa kuvia, vaikka en paljoa kuvaamisen mekaanikasta tiedä. Tykkään myös esiintyä kuvissa, sillä olen päässyt luomaan lahjakkaitten valokuvaajien kanssa upeita kuvia. En itse tosiaan ole ainakaan vielä lahjakas henkilökuvaaja (- joskin tahdon jatkossa opetella enemmän myös itse kuvaamaan muita -) joten on ollut tähän asti helpompi olla itse kuvattavana. Tai eihän sekään helppoa ole todellakaan ollut, mutta olen kokemuksen kautta hieman oppinut ja päässyt ulos mukavuusalueeltani. En sano olevani hyvä malli, mutta olen oppinut rentoutumaan helpommin kameran edessä ja se on tuntunut hienolta ja kasvattavalta. Maailmani laajentuu aina kun uskallan enemmän.

Filmikuva: Sasa Mustonen

Kuvattavana oleminen on rohkaissut minua ja opettanut näkemään itseni kauniina. Se ei ole ollut mikään itsestäänselvyys. Riippumatta miltä näytämme, meillä kaikilla on omat epävarmuutemme. Itse kärsin vuosikaudet aknesta, joka vaikutti itsetuntooni pahasti. En osannut nähdä muuta kuin huonon ihoni ja pidin teinivuodet itseäni todella rumana ja oksettavana. Ihoni parantui vasta lääkekuurin avulla ja sen jälkeen olen vasta nyt muutaman vuoden oppinut pitämään ulkonäöstäni.

Olen oppinut rakastamaan vartaloani, mutta sekin on tapahtunut vasta nyt vanhemmiten. Olin ennen hyvin itsetietoinen pienistä asioista, kuten pyöreästä vatsastani, pienistä ketunnokkatisseistäni ja vähäisestäkin selluliitista. Lapsena sain kuulla kavereiltani olevan "kaksi tikkua ja vähän räkää välissä". Hoikillakaan ihmisillä ei välttämättä ole aina kehonsa kanssa helppoa. Olin nuorena laiha ja vanhemmiten saadessani enemmän muotoja, kesti uuteen kehoon totutella. Hieman pyöreä vatsani ja päärynämallini ei mielestäni istunut hoikkaan varteeni. En nähnyt kehoani ollenkaan kauniina, mutta kuvien avulla olen tajunnut miltä se muiden silmään näyttää ja hyväksynyt sen sellaisena kuin se on. Jos valokuvista voi saada itsevarmuutta ja oppia pitämään itsestään, onko siinä jotain väärää? Olen ylpeä siitä prosessista, jonka läpikäymisen myötä olen oppinut arvostamaan itseäni karvoineni, arpineni, ihanine kätevine tisseineni kaikkineni.

Filmikuva: Sasa Mustonen

Filmikuva: Sasa Mustonen

Tietysti selfieiden postaaminen saattaa joillekin muuttua koukuttavaksi ja ongelmalliseksi, jos sillä pönkittää itsetuntoaan ja kalastelee vain kehuja. Silloin kannattaa miettiä pitäisikö hyväksyntää hakea enemmän itseltään kuin muilta. Mutta miksi ei ottaa selfietä päivänä, jolloin kokee näyttävänsä erityisen kivalta tai jolloin tapahtuu jotain merkittävää? Asioita voi aina tehdä monesta syystä, eikä ole muiden asia päätellä ilman parempaa tietoa sinun motiivejasi. Itse toki inspiroidun kehuista ja tykkäyksistä, ja arvostan niitä paljon. Se ei kuitenkaan ole syy miksi ilmaisen itseäni kuvilla. Sydämeni jostain syystä vain väpättää stailaamiselle, laittautumiselle ja kaikelle kauniille ja visuaaliselle. Ihmiskehot ovat myös tosi maaginen ja siisti juttu! On upeaa miten niitä voi käyttää itseilmaisun ja taiteen välineenä. 

Kyseenalaistan kyllä sosiaalisen median käyttöä, enkä halua viettää liikaa aikaa ruutujen edessä. En jaksa kuitenkaan stressata asiasta liikaa. Jos Instagramin käyttö, selfieiden ottaminen ja bloggaaminen tuntuu minulle nyt antoisalta, niin mikäs siinä. Ei se vie kaikkea aikaani ja ajatuksiani elämän tärkeämmiltä asioilta. Jonain päivänä tuskin jaksan enää keskittyä samoihin asioihin, mutta elämässä on eri kausia ja kaikesta voi oppia uutta. Sosiaalista mediaa ei tarvitse ottaa niin vakavasti. Jos jotakuta ei kiinnosta muitten selfieiden katselu, ei niitä tarvitse myöskään seurata.

Hilja ja minä 2015. Alkuperäisen filmikuvan ottanut Elias Hakala, tulosteen päälle maalannut minä.
Vaikka kroppani onkin ihan semitimmi (siihen verrattuna mitä voi odottaa erittäin epäsäännöllisellä urheilulla), on se aivan tavallinen vartalo. Kaikkia kehoja ja vartalotyyppejä tulisi voida juhlistaa ja tuoda median yksipuolisen kauneuskuvan rinnalla esille. Edustan mielestäni myös vaihtoehtoista kauneutta tatuointieni tähden. Haluan juhlia ihmisten erilaisuutta. On niin hienoa miten erilaisia kaikki olemme. On naurettavaa, että kauneusihanteet ovat niin rajattuja, sillä meitä on kuitenkin joka lähtöön. On mahdotonta tavoittaa keksitty ihanne. Toivon, että kaikki osaisivat nähdä itsensä kauniina ja olla vertaamatta itseään muihin. Haluan tekemieni vaatteitteni malleiksi erinäköisiä ihmisiä ja haluan tulevaisuudessa valokuvata kaikenlaisia henkilöitä ja kehoja. Miksi en siis käyttäisi myös omaa kehoani taiteen välineenä?

Kuvannut Elias Hakala

Kuvilla otan myös kontrollin omasta kehostani. Se kuuluu minulle ja minulla on oikeus tehdä sillä mitä huvittaa. Olen kyllästynyt seksuaaliseen häirintään, jota saa osakseen vain olemalla olemassa. Kuvistani ei ole seurannut minulle sellaista häirintää, mitä vaikka kadulla täysissä pukeissa feissaaminen on tuonut osakseen. Olen kyllästynyt siihen että alastomat kehot yhdistetään automaattisesti seksiin. Olen myös kyllästynyt siihen, että mikäli kuva olisikin seksuaalissävytteinen, sitä olisi oikeus tuomita. Alastomuus ja seksuaalisuus eivät ole sama asia, mutta molemmat ovat täysin luonnollisia asioita, joita ei tarvitse pelätä. Liian usein edelleen etenkin naisia, jotka tuovat näitä asioita esiin, katsotaan alaspäin. Itse koen feministisenä ja voimauttavana nähdä ja jakaa sisältöä, joka tuo ihmisyyttä ja kehopositiivisuutta esiin. Itse kuvaustilanteissa, joissa olen ollut, ei ole koskaan ollut mitään seksuaalista.

Kuvat ovat myös muistoja. Olen elänyt täysillä, astunut ulos laatikosta, ja minulla on rikkaat muistot ja kuvia, joita voin vanhana katsoa ja todeta olleeni sangen vetävä mimmi.

Kuvannut filmille Henna Nennunen.

Kuvannut filmille Henna Nennunen.

Kuvannut filmille Henna Nennunen.
Kaikenkaikkiaan on siis hyvä miettiä tekojensa motiiveja ja seurauksia, mutta ei pidä jättää asioita tekemättä vain muiden ihmisten mielipiteitten vuoksi. On ihanaa saada kannustavia kommentteja, ja saada ja jakaa inspiraatiota kuvien avulla. Asioita on hedelmällistä tehdä kuitenkin siksi, että ne ovat itsessään antoisia, ei muilta saadun palautteen vuoksi. Negatiivisten kommenttien ei pidä myöskään antaa haitata ja latistaa itseään, sillä he luultavasti vain purkavat omia pelkojaan tai epävarmuuksiaan. Aina löytyy joku joka ei sinun toiminnastasi pidä. Se on kuitenkin näiden ihmisten ongelma, ei sinun.

 Siinä mielessä vain omien läheisten mielipiteillä on minulle merkitystä - ja niistäkään ei kannata aina välittää. Loppujen lopuksi oma mielipide on kaikista tärkein. Muita varten ei voi elää. Tee sitä mistä sinä tykkäät ja mikä tuntuu juuri sinulle oikealta. Se vie eteenpäin ja opettaa.

Kuvannut filmille Henna Nennunen.

9 kommenttia:

  1. Voi että on mälsää kun saa tollasta ihan turhaa arvostelua jostain muka liian hurjista kuvista PLÄÄH. Mäkin oon ihan kyllästynyt siihen miten kaikkea seksualisoidaan ja miten kaikki seksuaalinen on niin syntistä ja väärin. Miksi me ei voida vaan nauttia kaikesta kauniista ja visuaalisesta ilman mitään turhaa mollaamista?

    Sun kuvat todellakin on upeita, rohkeita ja voimauttavia. Oon myös huomannut, että useimmiten naiset on niitä jotka arvostelee kuvia missä on muita kauniita naisia ja niitä nättejä selfieitä? Liekkö jotain kateuttakin pelissä sitten hmph.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentista! Niinpä. Olisi ihanaa jos kukaan ei arvostelisi turhaan muita, vaan tuettaisiin toisiamme, tai vähintään annettaisiin muitten tehdä rauhassa mitä huvittaa, kunhan se ei muita satuta. Girls support girls!

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Itseäni aiheessa eniten ärsyttää se, miten miesten alastomuus on ok, mutta kun nainen vilauttaa vaikka olkapäätään, helvetti on irti.

    Itsekin olen taideopiskelijaystävälleni alastonmallina toisinaan ja se on kyllä todella väärinymmärretty homma. Kaikki luulevat, että tilanne tihkuu seksiä ja "lesboillaan", mutta kun toinen istuu hievahtamatta ja toinen piirtää, se jos jokin on äärettömän epäseksuaalinen tilanne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Niimpä! Itseänikin häiritsee miten miesten ja naisten kehoja kohdellaan usein eri tavoin. Kiitos hyvästä kommentistasi!

      Poista
  3. Ihan mahtava kirjoitus! Myönnän että aluksi kuviasi seuranneena syyllistyin itsekin seksualisointiin sekä mietin että millä motiivilla ihminen lisää useamman kuvan itsestään päivän aikana. Elän vielä tuota vaihetta jossa en pidä itseäni kovin viehättävänä ja esimerkiksi selfieiden otosta tulee jotenkin sellainen olo että pönkitän omaa egoani, mutta tämän kirjoituksen myötä tajusin tuon itsetunnon kohottamisen aspektin. Ihan hiton hyvin sanottu "onko siinä jotain väärää". Ei. Myös tuo kommentti siitä ettei kenenkään ole pakko seurata jos ei tykkää, pitää täysin paikkansa!

    Joten kiitos, tämän kirjoituksen luettuani asenteeni muuttui hieman kateellisesta siihen että kun näen sulta uuden postauksen niin mietin että "siinäpä vasta fiksun objektiivisesti itseään tarkasteleva ihminen joka on käynyt läpi ihan samoja ajatuksia kuin mä"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Kiitos paljon kommentistasi! :) Todella ilo kuulla, että herätti ajatuksia! Arvostan että jaoit ajatuksesi. Meillä kaikilla on huonoja hetkiä itsemme kanssa, mutta on tärkeää oppia rakastamaan itseään, ilman että ottaa itseään liian vakavasti.

      Poista