perjantai 25. marraskuuta 2016

Polte




















Lumi siunasi jo hetken läsnäolollaan, mutta myös sen alta jälleen paljastuneet marraskuun ruskeaan ja harmaaseen taittuvat värit ihastuttavat, ja sain mahdollisuuden kerätä maasta taas lehtiä taiteilua varten. On hienoa miten erilaisia värejä eri vuodenajoilla on annettavanaan.

 Rumassakin voi usein nähdä kauneutta kun oikein tarkasti katsoo.
 Kun näkee sen sisimpään. Eikä kaiken tarvitse aina olla nättiä. Elämä on likaista ja raakaa toisinaan, mutta se kuuluu pakettiin. Se on otettava vastaan sellaisenaan.


















Talvisin olen usein tuntenut oloni pieneksi, halunnut olla vain kerällä ja horrostaa. Miettinyt heräänkö kunnolla koskaan.

Olen pitkään antanut pelon pidätellä itseäni. Nyt pelon hetkinä muistutan itseäni, se on vain päässä ja ohimenevää. Kun annan sen olla, se katoaa. Ja tunnen kuin oma tulevaisuuden haamuni taputtaisi olkapäälle: kaikki tulee olemaan hyvin, se kuiskaa.

Kaikki on jo nyt harvinaisen hyvin. Olen löytänyt sisäisen potentiaalini lähteelle. Olen viimein päässyt käsiksi ehtymättömään tulienergiaani.
Kuin sisälläni olisi syttynyt kultainen valo, jonka en aio antaa sammua.

Keskittyessäni siihen minkä tunnen oikeaksi ja lakattuani hajottamasta energiaani vääriin asioihin, olen löytänyt itseni taas vahvemmin ja sitä myötä takaisin rakkauteen.

Uusia mahdollisuuksia on hyvä antaa, itselleen ja muille.
 Ja ottaa oppeja.

Näen taas mikä on rakasta ja tärkeää. Nautin hiljaisuudesta ja olen rauhoittanut sydämeni. Nyt on tyyntä ja se on hyvä.

1 kommentti:

  1. Hei! Blogissani olisi sinulle tunnustus! :)

    http://tassaetnyt.blogspot.fi/2016/11/blogger-recognition-award.html

    VastaaPoista