perjantai 25. marraskuuta 2016

Polte




















Lumi siunasi jo hetken läsnäolollaan, mutta myös sen alta jälleen paljastuneet marraskuun ruskeaan ja harmaaseen taittuvat värit ihastuttavat, ja sain mahdollisuuden kerätä maasta taas lehtiä taiteilua varten. On hienoa miten erilaisia värejä eri vuodenajoilla on annettavanaan.

 Rumassakin voi usein nähdä kauneutta kun oikein tarkasti katsoo.
 Kun näkee sen sisimpään. Eikä kaiken tarvitse aina olla nättiä. Elämä on likaista ja raakaa toisinaan, mutta se kuuluu pakettiin. Se on otettava vastaan sellaisenaan.


















Talvisin olen usein tuntenut oloni pieneksi, halunnut olla vain kerällä ja horrostaa. Miettinyt heräänkö kunnolla koskaan.

Olen pitkään antanut pelon pidätellä itseäni. Nyt pelon hetkinä muistutan itseäni, se on vain päässä ja ohimenevää. Kun annan sen olla, se katoaa. Ja tunnen kuin oma tulevaisuuden haamuni taputtaisi olkapäälle: kaikki tulee olemaan hyvin, se kuiskaa.

Kaikki on jo nyt harvinaisen hyvin. Olen löytänyt sisäisen potentiaalini lähteelle. Olen viimein päässyt käsiksi ehtymättömään tulienergiaani.
Kuin sisälläni olisi syttynyt kultainen valo, jonka en aio antaa sammua.

Keskittyessäni siihen minkä tunnen oikeaksi ja lakattuani hajottamasta energiaani vääriin asioihin, olen löytänyt itseni taas vahvemmin ja sitä myötä takaisin rakkauteen.

Uusia mahdollisuuksia on hyvä antaa, itselleen ja muille.
 Ja ottaa oppeja.

Näen taas mikä on rakasta ja tärkeää. Nautin hiljaisuudesta ja olen rauhoittanut sydämeni. Nyt on tyyntä ja se on hyvä.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Synnyin ja juhlin






Kuva: Elias
Kuva: Elias
Kuva: Sara






Every day, in every way, I'm getting better and better. -Émile Coué

Syntymästäni tuli kuluneeksi 25 vuotta ja sen kunniaksi pidin glitterteemaiset juhlat. Oli virkistävää täytellä ilmapalloja glitterillä ja peittää vieraat glitteriin ja timantteihin myös. Mitä vuosien varrella tulee opittua on, miten paljon itse voi omaan elämäänsä vaikuttaa, sillä miten siihen asennoituu. Maailma ei ole minua vastaan, vaikka elämään vastoinkäymisiä kuuluukin. Ei ole helppoa rikkoa omia käytösmallejaan, mutta kaikki on mahdollista. Yritän antaa virheet itselleni anteeksi, sillä niiden avulla on mahdollista kehittyä. Aika on rajallista ja huomaan kiinnittäväni enemmän huomiota mihin sitä käytän. On turha haaskata energiaa asioihin tai ihmisiin, jotka eivät tunnu täysin kuuluvan elämäämme. Haluan keskittyä siihen miten paljon hyvää ja ihania ihmisiä elämääni on siunautunut ja siihen miten pitkälle sitä on tullut kuljettua,

Loppujen lopuksi olen kiitollinen kaikista kokemuksista, joita on tielleni sattunut. Ne ovat muokanneet minut ja opettaneet minua. Nautin elämästäni suunnattomasti, vaikka se ei aina pelkkää onnea ja riemua olisikaan. Ei kai sitä osaisi arvostakaan niin paljon, jos näin olisi.

torstai 6. lokakuuta 2016

Kauneudesta

Olen useasti kuullut vastalauseita tiettyjä ulkonäköäni koskevia asioita kohtaan. Kioskimyyjänä työskennellessäni asiakkaat kokivat oikeudekseen kommentoida ulkonäköäni. Yleensä se oli positiivista ja piristävää, mutta kerran esimerkiksi keski-ikäinen mies oikein yritti pönkittää, että hän on vanhempi ja tietää paremmin ja minun pitäisi uskoa häntä että olen liian kaunis lävistyksille ja septumkoruni näyttää typerältä. Aivan kuin hänen yksilöllinen (ja kenties turhan rajoittunut) estetiikan tajunsa olisi totuuden siemen ja minulla olisi velvollisuus miellyttää ulkonäölläni häntä. Ihmisiä on kaikennäköisiä ja se on rikkaus. En itsekään aina ymmärrä toisten ulkonäkövalintoja, mutta se on heidän juttunsa. On hienoa, että ihmiset ilmaisevat itseään omalla tavallaan.


 Mielipiteitään saa tietenkin vapaasti ilmaista, mutta ei odottaa oman mielipiteensä olevan ainoa ja oikea. Eikä negatiivisia mielipiteitä tarvitse turhaan sanoa ääneen. Tärkeintä on että ihminen viihtyy omissa nahoissaan. Siispä keep on doing you, äläkä haaskaa omaa energiaasi myöskään muitten tekemisistä tai pukeutumisesta huolehtimiseen.



Rakastan itseni ilmaisua ja kauniita asioita. Ei ole väärin muokata ulkonäköään mieleisekseen. On kuitenkin tärkeää kunnioittaa oman kehonsa rajoja ja hyväksyä itsensä myös sellaisena kuin nyt on.

Rakastin takutettua tukkaani, mutta kaikella on aikansa ja nyt on aika sanoa sille ajanjaksolle hyvästit ja siirtyä eteenpäin.


Syitä leikkaamiselle oli useita. Takut alkoivat tuntua hankalilta ja haaveissani siintää suora polkkatukka. En halua myöskään liikaa kiinnittyä materiaan tai hiuksiin. Olen ollut liikaa kiinni unelmissa täydellisistä hiuksista ja ajatuksessa, että hiusten avulla tunnen itseni kauniiksi ja naiselliseksi. Halusin siis haastaa itseni ja ajaa saman tien siilin. Siilitukkaiset naiset ovat mielestäni upeita, mutta en uskonut itse viihtyväni ilman hiuksia. Yllätyksekseni tämä ei ole tuntunut ollenkaan hankalalta ja olen nyt kunnolla sisäistänyt oikean kauneuden olevan jossain aivan muualla kuin pintapuolisissa asioissa. Luopuminen vapauttaa.