keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Uusia alkuja


Olen miettinyt tämän blogin tulevaisuutta. Se on tyylini mukaisesti poukkoillut sinne sun tänne. Se on mielestäni ihan ok, mutta tahdon jatkossa hakea enemmän selkeyttä ja olla tunkematta yhteen postaukseen liikaa asioita. En tahdo ottaa liikaa paineita (tässä asioita pohdiskellessani on tuntunut vähän vaikeammalta tuottaa tänne materiaalia, mutta enköhän löydä taas tatsin), mutta haluan panostaa kuviin ja teksteihin enemmän ja irtisanoutua turhan kuluttamisen mainostamisesta.

On myös hyvä bloggarina miettiä mitä kaikkea tahtoo itsestään esille. Mä tahdon olla henkisesti avoin. Kehoani en myöskään näe mitään syytä hävetä, kuten ei pitäisi kenenkään. Mutta olen alkanut ymmärtämään ettei jokaikistä selfietä ja päivän menoa ole antoisaa tai kiinnostavaakaan jakaa kaikille. Yritän pitää jatkossa huomioni inspiroivissa asioissa.


Tahdoin aloittaa alusta. Siksi blogillani on nyt uusi nimi. Telluurinen teehetki on yksinkertaisesti nyt vain Oona Inkeri. Osoite pysyy toistaiseksi vielä vanhana.


Minusta on kiva katsella vanhoja juttujani, mutta olen siivoillut ja piilotin niitä (lähes parisataa julkaisua) toistaiseksi muiden silmiltä. Olen kuitenkin pitänyt blogiani jo yli 3 vuotta ja se on kehittynyt melko erilaiseen suuntaan kuin mitä se alussa oli. Tuntuu puhtaammalta.


Samalla tavalla on hyvä elämässäänkin irrottaa menneistä. Toki muistojen pariin on mukava palata toisinaan. Olen itse ehkä pelännyt silti liikaa unohtamista ja kirjoittanut hirveän kasan päiväkirjoja ja muistiinpanoja, joista päätin nyt myös hävittää osan. Ihan kaikkea ei tarvitse lukea uudelleen ja uudelleen, sillä ne tekstit ovat jo tehneet tehtävänsä. Ne ovat auttaneet minua aikoinaan, opettaneet huomaamaan itsessäni asioita ja kasvattaneet minua.

Kun luopuu jostain, saa silloin uutta tilalle. Menneisyys voi tuntua painona, jonka kantamiseen on liian tottunut. Eron huomaa vasta, kun päästää irti. Tästä muistuu mieleeni Goonin sanat

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, kaiken ei tarvitse mennä niinkuin oli etukäteen suunniteltu, niinkuin tähtiin kirjoitettu. Joskus täytyy elämän potkia turpaan niin että sattuu kunnolla, muuten ei voi onnea oikeasti tuntea. Ja kun se sattuu kohdalle, se tuntuu siltä niinkuin joku päästäis kädet kurkultas ja sanois: nyt saat hengittää.

7 kommenttia:

  1. Mut teki suorastaan surulliseksi kun olit poistanut joitakin mun mielestä ihania merkintöjä :( Aika uusiakin poistit. Sigh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pahoillani! Koitan korvaukseksi tehdä vielä ihanampia merkintöjä jatkossa<3

      Poista
    2. Olisi mielenkiintoista kuulla millaisia postauksia lukijat jäävät kaipaamaan

      Poista
  2. <3 aina piristää vähän uudistaa tai muuttaa jotakin, tuo lisää inspiraatiota ja motivaatiota jatkaa. :)

    VastaaPoista