keskiviikko 26. elokuuta 2015

Toivo


sisäinen auringon loiste on tänään ilmetty
kaikista pettymyksistä oon yli kiivenny

olin elään kyllästynyt mut tänään olo on kevyt

--
vasta jälkikäteen näkee kuinka on aikaa on tullut tuhlattua
tuhatkuntia mahdollisuuksia hukattua
silti on turha surra sitä mitä ei saa takas millään
se ei muutu tekemättömäks mitään tekemälläkään
mennyttä ei saa takas vaikka kuinka yrittää
siis toistan, turha surra kuinka tyrin tän ja tän
muista että tänään on tsäänssi tehdä kaikki paremmin
unohtaa se mitä ei voi muuttaa ja pistää se arestiin

 --
 nihkeitä asioita tapahtuu aina kai mut
täytys olla kiitollinen että nekin kokee sai
toivonpa vaan että pahat ajat pysyis loitolla
ei olla kokonaan vielä yli mutta jo voitolla

-Ameeba



Viime viikolla oli niin paljon ihania kaupunkitapahtumia. Sompasaunan karaokeillan ja tapahtumarikkaan taiteiden yön jälkeen pyörin lauantaipäivän Kruunuvuoren metsässä, pulahdin mereen ja istuin iltaa Lenininpuiston kukkulalla kauniiden kaupunkimaisemien ympäröimänä. Sitten tanssin pitkästä aikaa aamuun asti ugbileissä. Kaiken kaupunkielämän jälkeen tuntui hyvältä lähteä sunnuntaina yöksi rauhoittumaan mökille. Sanoisin että lempijuttuni maailmassa on sukeltaa peilityyneen järveen auringonlaskun aikana. Aamulla keräsin mukaani mustikoita.



On ollut ihania hetkiä tapahtumien keskellä kun olen antanut itselleni luvan vain olla. Parvekkeella makoileminen ja lukeminen on ollut lempipuuhaani. Vuosi on ollut tapahtumarikas ja lähipiirissä on käynyt asioita, jotka on pistäneet turhat murheet perspektiiviin. Opin jatkuvasti nöyryyttä ja kiitollisuutta elämää kohtaan ja kyseenalaistamaan itseäni kun huomaan stressaavani turhista. Yksinkertaisista asioista nauttiminen tuo onnellisuuden.


Auringonkukat on kasvaneet minun pituisiksini ja kohta niihin puhkeaa kukat
Elämä menee eteenpäin ja paprikat kasvaa.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti