maanantai 27. heinäkuuta 2015

Anna elämälles mahollisuus vielä viedä


Olen  pyöräillyt multaostoksille, siirtänyt kasveja taas isompiin Kierrätyskeskuksen ruukkuihin, skeitannut makaamaan yksin kalliolle puiden siimekseen, vienyt Helmiä mökille, jossa metsän keskellä ja järven äärellä ja järvessä sisällä ajatukset taas selkenivät ja mietin että tahtoisin asua luonnon helmassa.
 Mutta kaupunkiinkin oli kiva palata seikkailemaan läpi kesäöiden ystävien kanssa. Kuokin vahingossa Saran kanssa vääriin bileisiin, joissa kiipesimme Bert nimiseen puuhun. Oikeatkin sitten löytyivät meren rannalta. Joskus kun eksyy polulta harhaan, löytää jotain uutta.












Puussa roikkui hyviä mietelauseita. "Tee mikä on oikein, ei mikä on helppoa", tätä on tullut tässä muuttamisen edessä ja opiskeluja miettiessä kelattua niiden kannalta ja jubailtua aiheesta. Monesti sitä saattaa vain tehdä mikä on helppoa ja turvallista, mutta tekeekö se onnelliseksi? Unelmiaan ei pidä jättää tavoittelematta pelon vuoksi, tai siksi että niiden saavuttaminen tuntuu vaikealta. Haluan elämältäni enemmän, haluan seurata intohimoani, haluan elää itselleni oikealla tavalla. Välillä voi olla vaikeaa tietää mitä haluaa, silloin pitää kokeilla ja tunnustella. Ikuisiksi ajoiksi ei kannata jäädä pähkäilemäänkään. Kun vain valitsee polun, se usein saattaa johdattaa meidät jonnekkin aivan muualle minne olimme ajatelleet, mutta silti niin oikeaan paikkaan. Aina eteenpäin.





Se ilta oli maaginen kun me ihasteltiin auringonlaskua Lapinlahdella, leikittiin Robin Hoodia ja tanssittiin rannalla satuvalojen ja musiikin ympäröiminä, mutta poliisi kävi kohteliaasti kolmelta lopettamassa juhlat. Ei se haitannut, nukkumaankin oli kiva mennä.

Toisena iltana me seikkailtiin Alppipuistosta (Yona ja Asa huokui siellä rakkautta) läpi Vallilan ja yön Kumpulaan ja kiivettiin aitojen yli pyörimään kosteassa nurmessa. Välillä tuntuu sanoinkuvaamattoman oikealta tehdä jotain luvatonta.


6 kommenttia: