tiistai 3. maaliskuuta 2015

Oona Inkeri Starter Pack / What would you rescue from a burning house

Tartuin nyt vähän viiveellä Meerin antamaan haasteeseen ja keksin oman "aloituspakkaukseni". Tähänhän voisi hypätä vaikka miten syvällisesti mukaan, mutta idea kai on olla lyhyt ja ytimekäs.

Törmäsin myös tällaiseen Burning house -sivustoon, jonne on kasattu tyyppien kuvia siitä mitkä esineet he pelastaisivat palavasta kodistaan ja päätin tehdä myös tästä oman versioni. Sivulla kuvataan tehtävää näin: "If your house was burning, what would you take with you? It's a conflict between what's practical, valuable and sentimental. What you would take reflects your interests, background and priorities." Mielenkiintoista miettiä miten tavara määrittelee meidät.

 Ensin Starter Packini, eli
 Oonamaista on:

* Päällystää koko kehonsa timanteilla ja glitterillä


* Juoda teetä lukemattomia kupillisia päivässä (huom. ja lakata kyntensä aika ronskilla otteella). Teekuppi tulee olla aina käden ulottuvilla ja yleensä niitä unohtuu myös useita kappaleita ympäri asuntoa.


* Olla kissa sylissä ja kissankarvoja jokaisessa vaatekappaleessa.


* Suitsukkeiden polttaminen siinä määrin, että huomaamattani tuoksun kuulemma itsekin niiltä (jonkun herkkänenäisen mielestä ehkä liikaakin).


* Merelliset hiukset, vaihtelee sinisestä vihreään. Hiusteni väri on vuosien saatossa vaihdellut suhteellisen paljon, mutta tämä sinivihreä värimaailma tuntuu omimmalta. Sininen oli ensimmäinen shokkiväri jonka päähäni pistin 13-vuotiaana ja on palannut kutreihini (takutettuinakin) sen jälkeen useita kertoja. Nyt en haluaisi enää rääkätä hiuksiani ja etenkään ihoani myrkyllisillä värinpoistoilla (tosin saa nähdä), mutta siniset latvat tulevat jäämään vielä pitkäksi aikaa.




Sitten asiat jotka keksisin ensimmäisenä pelastaa, jos kotini syttyisi tuleen:


1: KISSA. 




2: Päiväkirjat ja muistivihkot. Näitä tosin löytyy vielä laatikkokaupalla, joten keskittyisin uudempiin. En tiedä tajuaisinko sellaisessa tilanteessakaan ajatella, mutta tuli jälkikäteen mieleen että ulkoinen kovalevy olisi myös aika tärkeä juttu. Siellä on kaikki valokuvani ja myös kirjoittamiani tekstejä.


3: Lapsuuteni tärkein muistoesine on tuo soittorasiakaruselli. 4: Myös tuo kaulakoru ja ehkä pari muutakin korua mahdollisuuden mukaan tarttuisi tunnearvonsa takia mukaan.

Olen etenkin ennen ollut ja edelleenkin suurissa määrin materialistinen ihminen, mutta on ihanaa huomata miten helposti nykyään myös luovun esineistä. Se on vapauttavaa. Ei ole hyvä antaa tavaran omistaa itseään. Huomaan että kaikki mitä haluaisin pelastaa on joko elävä kämppikseni, tai sisältää muistoja. Päiväkirjat on tärkeitä, koska kirjoittaminen auttaa mua kehittämään itseäni ja raapustelen niihin paljon ideoita ja ajatuksia.
En tosin luultavasti osaisi ajatella kovin käytännöllisesti ja pelastaa esimerkiksi passia, joka tuli mieleeni vasta kun selasin tuota sivua ja näin jonkun ottaneen sen mukaan. Elektroniikan perään en myöskään kaipaisi, koska en muodosta siihen suurta tunnesidettä. Kaiken tuollaisen voi hankkia uutena. Muistoja taas ei voi korvata. Pitäisi varmaan laittaa filmikuvatkin sellaiseen paikkaan mistä ne saisi helposti kerättyä kaikki talteen.

Haastan teidätkin miettimään mitkä asiat haluaisitte pelastaa!

8 kommenttia:

  1. Kiva postaus, sai ajattelemaan kyllä omiakin valintoja tuossa tilanteessa ja ihania nuo siun mukaan otettavat tavarat. :)

    VastaaPoista
  2. Viimeaikaisten epäonnisten tapahtumien seurauksena olen joutunut heittämään itsekin kursailematta tavaroitani pois, ja muutenkin luopuminen aiheena on ollut hyvin ajankohtainen. Siitä on muodostunut mielessä aasinsiltoja myös tuohon tulipaloskenarioon. Mun listalla olisi ainoastaan ulkoinen kovalevy, Nadian uurna ja käteinen raha. Mulla on päiväkirjoja, kirjeitä ja piirrustuksia niin paljon, että jättäisin ne vain suosiolla palamaan, vaikka se sattuisikin sydämeen. Tulipalotilanteessa kun en usko kerkeäväni jäädä valikoimaan sen kummemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no tein tän aika leikkisästi, luultavasti kaikki lyhyt aika menisi siihen että koittaisin etsiä Helmin jostain piilosta. Tavallaan ois varmaan vapauttavaa että kaikki mennyt teksti ja piirustukset katoais, mutta ois se tosi sydäntä särkevää. Mulla on nyt noi uusimmat päiväkirjat hyllyssä ihan eteisen huudeilla nii ne sais kyllä nopeasti siitä napattua mukaan.

      Poista
  3. Mul ittelläni on ongelmana kiintyä turhaan roinaan, ajatuksella ''jos vaikka joskus tarttenkin tätä''. Ja sit aika ajoin ahistaa turha tavaramäärä. Mut jos tulis tuollainen tulipalotilanne, pelastaisin ehdottomasti kaikki kolme tietokonettani, niihin on talletettuna niin paljon elämää ja muistoja.

    Arrgh nyt tuli kauhee hinku karsia turhaa tavaraa ja viedä ne säilöön ullakolle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin oon aina ollut hirveä hamsteri. Etenkin kaikenlaista ihme roinaa josta "voi ehkä joskus vielä askarrella jotain" on nurkat täynnä... Ja sitten on just ahdistanut tavaran paljous. Mutta pikkuhiljaa oon oppinut karsimaan tavaraa, se on tosi vapauttavaa oppia. Muistot on tärkeitä.

      Poista
  4. Oot niin ihana! <3 Ja vähänkö tuli samaistumisen hetkiä tässä.. :)

    VastaaPoista