lauantai 21. maaliskuuta 2015

Erityisherkkyydestä ja Onnellisuudesta

Kuten jo aiemmin kirjoitin, on nää viime vuodet olleet mulle kasvun aikaa (ja tää kuluva vuosi nyt etenkin). Tuntuu, että ymmärrän itseäni jatkuvasti paremmin ja hyväksyn myös huonot puoleni.


Olen hiljattain ymmärtänyt olevani
Erityisherkkä. Miten paljon tämä tieto helpottaakaan elämääni! Kuin jokin taakka ois nostettu mun sydämeltä. Olen ehkä vähän outo ja oloni toisinaan ulkopuolinen ja jotkut asiat on mulle vaikeita enkä ole tiennyt miksi. Nyt kuitenkin ymmärrän, ettei mussa ole mitään vikaa. Aistin herkemmin kuin suurin osa ihmisistä ja aistimukseni ja ympäristö vaikuttavat muhun enemmän. Nämä ovat vain ominaisuuksiani, jotka johtuvat tästä hermostollisesta tilasta, joka on n. 15-20% ihmisistä. Me herkät emme ole yksin. (Voit tehdä erityisherkkyystestin täällä.)



Tähän kaikkeen liittyy niin ihania puolia! Fiilistelen maailmaa ja näkemääni, kuulemaani ja kokemaani todella paljon ja se tekee mut onnelliseksi. Saan älyttömän vahvoja tuntemuksia kauniista maisemista tai musiikista ja havainnoin ympäristöäni tarkasti. Huomaan tylsässäkin katumaisemassa ne kauniit vesilammikoissa tanssivat katulamppujen valot ja varjot ja pysähdyn keskittymään näihin hetkiin. Luonnosta saan tosi paljon voimaa. Luultavasti visuaalisuuteni johtuu ainakin osittain siitä että olen HSP (highly sensitive person). Koen myös vahvaa empatiaa, ja jossain oli kivasti kuvailtu että tämän voi nähdä supervoimanaan. Toki se aiheuttaa minulle myös paljon maailmantuskaa.

Kykenen kokemaan rajatonta toisinaan ekstaattista iloa ja onnellisuutta ja pienet asiat tekevät minut onnelliseksi. Tässä eräskin päivä ilostuin niin suunnattomasti, että hihkaisin ääneen, kun näin kaupassa kauniin persikan väristä Jaffaa ja iloinen fiilis jatkui koko päivän. :D

Aurinko kultaa seinille mielestäni henkeäsalpaavan kauniita valoja ja varjoja.



Toki tälläkin asialla on kääntöpuolensa. Kuormitun todella helposti ja ympäristö voi myös imeä energiani aivan tyhjiin. Välillä arkiaskareistakin selviytyminen ja vaikka siivoaminen tuntuvat mulle ylivoimaisen vaikeilta. Uuvun helposti ja stressaannun siitä, että on niin paljon tehtävää. On ollut vaikeaa elää tän asian kanssa, kun en ole tiennyt mistä se johtuu. Olen ihmetellyt miksi en jaksa ja ahdistunut pahasti, koska olen kiinnostunut niin monista asioista ja tuntuu pahalta kun en jaksa paneutua kaikkeen. Jos käyn koulussa tai kokopäiväisesti töissä, en jaksa vapaa-ajalla paljoa. Tällöin kotini pääsee epäsiistiksi ja ahdistun siitä niin paljon että tuntuu mahdottomalta edes ryhtyä siivoamaan kun ei tiedä mistä aloittaa. Liika tavaran määrä ahdistaa ja vie voimia, olen siis pikkuhiljaa koittanut karsinut tavaroita pois (mikä on todella väsyttävä prosessi itsessään). Olen aika sosiaalinen ihminen, mutta ihmisten kanssa oleminen myös kuluttaa voimiani ja välillä tarvitsen yksin olemista ladatakseni akkuni. Ärsyynnyn myös heti jos vaikka äitini on kysellyt minulta koulutusasioista ja nyt jälkikäteen käytökseni harmittaa. Tiedänhän että äiti tarkoittaa vain hyvää, erityisherkkä vaan hermostuu kun tuntuu että tältä vaaditaan liikaa. Ja kyllä, kouluttautuminen on ollut mulle jo valmiiksi melko suuri stressin aihe.


Kävin 4 vuotta lukiossa ja pidin sitten välivuoden. Sitten kävin 2 vuotta amiksessa ja nyt mulla on taas välivuosi. Olen siis yhteiskunnan mukaan "myöhässä" jostain näkymättömästä aikataulusta, jolla meitä painostetaan menemään suoraan koulusta toiseen, kouluttautua korkeasti ja sitten heti työelämään ollaksemme mahdollisimman tuottavia yhteiskunnan jäseniä ja kuluttajia. Mua tää oravanpyörä ei kuitenkaan kiinnosta. Tahdon löytää työn josta nautin (ja nyt entistä enemmän tajuan miten tärkeää mulle on se että työympäristö ei vie voimiani ja että voin elää oman aikatauluni mukaan), mutta teen sen itseäni, en tätä yhteiskuntaa varten. Aion siis tehdä tämän kaiken sellaisella rytmillä, joka musta tuntuu hyvältä.

Tuntuu yllättävän helpottavalta nyt ymmärtää mistä nää mun kaikki ominaisuuteni johtuvat ja se auttaa niiden kanssa elämistä. Ja kun tiedostan että raskaat asiat mun elämässä juontuu samasta asiasta kuin positiiviset, on ne myös helpompi hyväksyä. En luopuisi näistä onnen ja ihmetyksen tunteista mistään hinnasta. Tämä olen minä ja hyväksyn itseni kokonaisuutena. Tällä hetkellä en stressaa niin paljon tulevaisuutta, se näyttää aika valoisalta. Päämääräni ja toiveeni eivät ole aikoihin olleet näin selkeitä. Tiedän etten voi vaatia itseltäni liikaa ja annan itselleni levähdystaukoja ja omaa aikaa.


Tuntuu niin hyvältä tietää mitä elämässään haluaa ja karsia pois energiasyöppöjä turhia juttuja. En mä vieläkään ole varma mihin ammattiin loppujen lopuksi päädyn, mutta tiedän ettei se ole mikään tärkein asia elämässäni joten siitä ei kannata murehtia. Eikä tässä ole mikään kiire minnekkään. Mulla on koko elämäni aikaa kehittää itseäni ja löytää juttuja mitä tahdon tehdä. Välillä on hyvä olla eksyksissä, silloin voi löytää ihan uusia päämääriä. En ole läheskään valmis ihminen vielä ja odotan innolla tästä vielä kasvavani lisää henkisesti. Päämäärät alkaa kuitenkin pikkuhiljaa siintää horisontissa.


Mulla on tosi seesteistä ja hyvä olla tällä hetkellä. Välillä on ahdistuneita päiviä, mutta silloin pitää hyväksyä ne ja muistaa niiden ohimenevyys. Kiitos jos joku jaksoi lukea<3 Rauhaa ja rakkautta.


”En aina jaksa olla myönteinen, mut haluu enää vaikeroidakaan en. Siks laajentaa tajuntaa täytyy avartaa, jotta nään läpi mun kaleidoskoopin kaikki värit maan.

15 kommenttia:

  1. Kiitos tästä tekstiä, samaistun suuresti. Itekki vasta törmäsin erityisherkkyyteen uutisissa ja tajusin että hei en ookkaa vaa säälittävä kun en pysty kaikkeen mihin kaverit vaan kyse laajemmasta ja moniulotteisemmasta jutusta. Purit mun omat tuntemukset hyvin sanoiksi ja lopun kappale sattuu olemaan sama mitä ite olen kuunnellu kun olen miettiny näitä asioita, heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi!<3 Ihana kuulla, että osasin esittää asian helposti lähestyttävällä tavalla. Toivoinkin että tästä voisi olla jollekulle hyötyä.

      Poista
  2. Ihan kuin olisit kirjoittanut minun ajatuksiani. Olen miettinyt miksi jotkut asiat on minulle niin vaikeita, kun muille ne näyttävät olevan ihan pikkujuttuja. Murehdin myös paljon maailmantilannetta ja julmuutta. Mutta myös iloitsen suuresti pienistä asioista, tuo persikan värinen Jaffakin sai hymyn huulille.:D
    Kiitos kun kirjoitit tästä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon ilostuttavasta kommentistasi<3 Vähän jännitti kirjoittaa näin avoimesti mutta nyt on super hyvä fiilis tästä positiivisesta vastaanotosta. Ihanaa että pystyit samaistumaan. Ei olla liian ankaria itsellemme siitä ettei aina jaksa ja pysty.

      Poista
  3. Sain kans isot pojot tosta testistä ja huomasin niin paljon samoja asioita kirjoituksestasi. Uskon että tämä on aikalailla yhteydessä paniikkihäiriööni, meinaan tutkia huomenna asiaa paremmin kun jaksan :)

    VastaaPoista
  4. Minäkin, yllätysyllätys, koen olevani erityisherkkä ihminen. Itse en ole vain oppinut vielä näkemään sitä muuna kuin kirouksena, sillä tuntuu että tämä maailma ei ole meidänlaisia varten. Tai maailma on, yhteiskunta ei niinkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ymmärrän tunteesi. Maailma kyllä on ja välillä tekisi mieli karata jonnekin metsän keskelle asustelemaan. Voisin olla onnellinen yhtä luonnon kanssa. Yhteiskunnan paineet ja odotukset tuntuu epäinhimillisiltä minustakin. Huomaan tässä taas kouluhakuja miettiessä etten pysty ollenkaan työskennellä stressin alla. Mutta yritän oppia sopeutumaan ja löytää tasapainon sen välillä millaisen elämäntyylin tahdon ja millainen täällä on mahdollista saavuttaa. Muista aina niinä hetkinä kun näet tai koet vahvasti jotain kaunista, miten hienolta se tuntuu<3 Se mut saa tän näkemään hyvänä, sillä turhan moni ihminen taitaa kulkea tän maailman läpi sokeana kaikelta sen ihmeellisyydeltä ja kauneudelta. En nyt sano että vain erityisherkät voisi sen ymmärtää, mutta mm. sellainen fiilistely tulee luonnostaan. Mennään useemmin yhdessä kävelee jonnekkin luontoon ja suljetaan yhteiskunta pois mielestä.

      Poista
  5. Kiitos tästä. Moni kirjoittamasi asia oli kuin suoraan omasta elämästäni.

    VastaaPoista
  6. Tuntuu jännältä, miten räjädysmäisesti eristyisherkkyydestä uutisointi vain kasvoi jossain kohti ja yhtäkkiä tosi monet ihmiset tuntui löytäneen selityksiä omalle käytökselleen ja sille jollekin puolelle itsestä, jota on aina ollut vaikea ymmärtää tai selittää koska sanoja ei ole ollut. Tosi ihanaa ja hienoa huomata, miten tätäkin tekstiä on kommentoinut näin moni, joka samaistuu. Tulee sellainen olo, että kun erityisherkät uskaltaa nyt tulla kaapista ulos ja ehkä myös rohkeasti seisoa itsensä ja ominaispiirteidensä takana, niin varmasti maailma ja yhteiskuntakin alkaa ymmärtää ja huomioida ja uskoa paremmin, että tällainenkin tapa olla on olemassa eikä se ole yhtään sen huonompi kuin mikään muukaan tapa tai ihmisen ominaispiirre.

    Aiempien kommentoijen tavoin itsekin samaistuin moniin kohtiin tässä tekstissä, se oli hyvä ja lämpöinen teksti, ihanaa että niin moni on löytänyt apua, helpotusta ja itseymmärryksen tuomaa lämpöä elämäänsä <3

    VastaaPoista
  7. Hei täällä myös toinen jonka supervoima on empaattisuus! Nyt vasta löysin ja luin tämän tekstisi ja miäkin voin samaistua kaikkeen mitä kirjoitit. Ihmeellistä löytää näin paljon ihmisiä jotka tuntee samoin ja on erityisherkkiä, kun on aina ajatellut että itse on ihan kummajainen kun tuntee tälläisiä asioita. Välillä ottaa kyllä koville olla niin herkkis ja se tuntuu kiroukselle, kun muu maailma painostaa ja stressaa ja ahdistaa, mutta on siellä juuri sitä hyvääkin, kun vain muistaa huomata sen aina välillä ♥ Luonnosta ja kaikenlaisesta taiteesta tulee itsellekkin kyllä aina kaikkein parhaimmat fiilikset♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista<3 tuntuu kyllä hyvältä löytää samankaltaisia ihmisiä! Juuri ulkopuolisuuden tai omituisuuden tunne seurannut pitkään niin helpottaa tietää että onkin omituisuuksineen hyvässä seurassa!

      Poista